Pikkutalvio yrittää jäädä kahvilaan yöksi huhtikuu 15, 2007

Tämä ylläoleva kuva oli jäädä viimeiseksi kuvaksi Pikkutalviosta vähään aikaan. Tunnelmallinen Café Photo Helsingin Museokadulla viehätti Pikkutalviota siinä määrin, että hän päätti kätkeytyä pöytäliinan alle. Tarkoituksena oli kai jäädä kahvilaan yöksi. Piiloutuminen oli niin taidokasta että tämän blogin valokuvaaja huomasi vasta puolen tunnin kävelymatkan jälkeen Pikkutalvion kadonneen. Pelastuspartion saapuessa paikalle kahvila oli jo mennyt kiinni. Onneksi maailmassa on vielä vanhan ajan välittämistä. Pienen ikkunaan koputtelun jälkeen saimme Pikkutalvion ulos kahvintuoksuisesta paratiisista. Kahvilan ystävälliset naiset olivat hemmotelleet Pikkutalvion lähes piloille, se oli noudettu pöydästä turvaan arvopaikalle ja sille oli tarjottu herkullista banaanikakkua kermavaahdolla.

Pikkutalviota laulattaa ja äkkiä pitää jarruttaa huhtikuu 15, 2007

Juuri kun Pikkutalvio on ajamassa kohti uusia seikkailuja ja päättämässä riehakkaan liikennelaulunsa “..lai la lai, siksi valpas aina mieli se on turva verra..”, lennähtää sekavasti mölyävä leppäkerttu suoraan ajoväylälle. Pikkutalvion notkeat jarrut painuvat pohjaan. Sanomattakin lienee selvää että Pikkutalvion suusta lipsahtaa muutama voimasana. Tätä pyydämme lukijalta anteeksi. Hädän hetkellä voimasanat voivat tulla mieleen. Pikkuautomme käytökselle ei kuitenkaan löydy perusteita. Pikkutalvio tämän heikkouden tietää ja se pyrkii parantamaan tapansa. Jarrutusta seuraavina hetkinä Pikkutalvio ei uskalla nostaa kauhistunutta katsettaan ratista. Se ei edes uskalla ajatella miten mustatäpläiselle ohikulkijalle kävi. Mutta ruotsia puhuva leppäkerttu huutaa niin vihaisesti etsiessään ostoskassejaan, että Pikkutalvio voi huokaista syvän helpotuksellisen henkäyksen. “Anteeksi, vörloot”, se sanoo ja pinkaisee pikaisesti pois näyttämöltä erittäin anteeksipyytävän näköisenä. City-leppäkerttuset ovat hienostunutta, mutta hieman äreää väkeä.

Pikkutalvio on nyt viikon nauttinut elämästä onkalon ulkopuolella. Suurimman osan ajasta se on viritellyt pitkän talven jäljiltä tahmeaa pikkuriikkistä moottoriaan. Se on kokeillut kalastaa hieman, mutta ei onnea vielä tässä asiassa. Se on pyrkinyt pitämään etäisyyttä isompiin autoihin, sillä ne tuntuvat olevan aikamoisia kerskailijoita. Kaikki täynnä itseään ja omaa suorituskykyään. Puheet ovat täynnä ylistyssanoja omista kyvyistä. Ei sellaisten kanssa voi keskustella. Pikkutalvio ei ymmärrä miksi numerot ovat niin tärkeitä.

Pikkutalvio perustaa retkikunnan ja kiipeää vuorelle huhtikuu 13, 2007

Luigi Amadeo, Edmund Hillary, Hans Dülfer, Yuichiro Miura, Achille Compagnoni, Jean Couzy, Juanito Oiarzabal, Pikkutalvio..

Pikkutalvio kohtaa Iku-Turson ja ajaa kiireen vilkkaa pois huhtikuu 11, 2007

Pikkutalvion päristellessä tunnetun maailman piennarta pitkin, tapahtuu jotain odottamatonta. Aurinkoisen päivän keskeyttää käsittämätön meuhkaaminen, joka koostuu loiskeesta ja omituisesta, kurlaamista muistuttavasta äänestä. Kauhistuttavan metelöinnin pelästyttämänä Pikkutalvio katsoo peruutuspeiliinsä kalpeana kuin merisairas puuterirasia. Se näkee vilahdukselta sellaisen näyn, joka saa isommatkin autot hyytymään alamäessä. Kaikkien merenkävijöiden kauhu, Iku-Turso, pällistelee pikkuruista miniautoamme kuin herkullisinta välipalaa. Pikkutalvio iskee kolmosen silmään ja kiitää kauhistuneena paikalta.

Pikkutalvio parkkeeraa tunnetun maailman reunalle huhtikuu 10, 2007

Tunnetun maailman reunalla Pikkutalvio katselee kaukaisuuteen. Se haaveilee.

Pikkutalvio kulkee omia polkujaan huhtikuu 10, 2007

Pikkutalvio kulkee omia polkujaan. Se hieman pelkää isompia autoja, eikä sen takia uskalla lähestyä niitä. “Toki, olisihan se varmasti ihan tosi tosi hauskaa leikkiä isompien kanssa”, kuiskaa Pikkutalvio itselleen kurvatessaan aidan reunaa pitkin. “Olen kuitenkin niin erilainen ja pieni että jäisin varmasti isompien menopelien renkaisiin kuin liiskattu heinäsirkka”, hän muistuttaa itseään. Pikkutalvio jatkaa matkaansa, yksin.

Pikkutalvio ajautuu oksalle ylimmälle huhtikuu 9, 2007

Rohkaistuaan ujon miniauton mielensä Pikkutalvio hurauttaa itsensä kohti suuria seikkailuja. Se kiihdyttää halki lähimmän nurmikentän, pikkuriikkisen muurahaispolun ja ohitse jäätelökojun. “Onneksi olen näin pieni”, se kiljuu riemuissaan samalla kiihdyttäen kulkuaan ylös puunrunkoa. Pikkutalvio tietää että isommat autot eivät ikimaailmassa pystyisi ajamaan sellaisiin paikkoihin.

Pikkutalvio tulee ulos onkalosta auringonpaisteeseen huhtikuu 9, 2007

Kermankeltainen pikkuautomme Pikkutalvio on melko ujo. Koko talven se on piilotellut isommilta autoilta hämärässä onkalossa lähellä isoa parkkipaikkaa. Kevään ensimmäiset merkit nähtyään Pikkutalvio kuitenkin ryhdistäytyy. “Ehkäpä nyt olisi jo aika lähteä etsimään tosiystävää”, Pikkutalvio huokaisee ja kokeilee vaivihkaa, niin ettei kukaan kuule, äänitorven toimivuutta. Ensimmäiset auringon lämpöaallot tuntuvat ihanilta pientä konepeltiä vasten.

Pikkutalvion seikkailut lähtevät käyntiin haikeudella huhtikuu 8, 2007

Tässä tulee Pikkutalvio. Pikkuruinen kääpiöauto. Kääpiöautot ovat autoista kaikkein pienimpiä, ellei polkuautoja ja neppiksiä lasketa. Mutta Pikkutalvio ei ole oikea kääpiöauto, vaikka siltä näyttääkin, vaan kääpiöauton pienoismalli. “Pikkuruinen nysä”, hirnuvat kadunvarteen parkkeeratut isoveljet. “Voiko pienempää autoa enää ollakaan?”, kysyy Pikkutalvio hieman apeana itseltään. Murheellisena se katselee kuinka oikeat peltiset autot huristavat tiehensä tärkeän näköisinä.