Kesää odotellessaan reipas pikkuautomme Pikkutalvio intoutuu harjoittelemaan ajotaitojaan. Iltaisin, kun kukaan ei ole näkemässä, se rakentelee itselleen entistä haastavampia esteratoja. Mutkitteleva reitti koostuu useimmiten tulitikkuista, napeista, lanteista ja kaikenmaailman rasioista. Minikaaramme hurruuttaa ilosta tööttäillen kiperillä taipaleilla. Usein touhussa menee niin myöhään, että on aivan pakko jo ajaa pitkillä valoilla.
Tässä päivänä eräänä Pikkutalvio asetti löytämänsä hienon kynän uuden esteradan viimeisen mutkan penkalle. Se ajatteli ettei kynä tästä pahastuisi. Tullessaan ensimmäistä kertaa kohden tätä suurta mutkaa Pikkutalvio havaitsi aivan liian myöhään että kujeileva kynä oli siirtänyt itsensä uuteen paikkaan. Pikkutalvio unohti säikähdykseltään jarruttaa. Niinpä se tömähti kovaäänisesti kynään. Pikkuautomme eturenkaat irtosivat ja lensivät pitkin poikin. Kynä naurahti ja lähti hetken kuluttua tapaamaan ystäväänsä paperiarkkia. Kermankeltainen pikkukaaramme nyyhkytti pitkään surkeaa kohtaloaan ja toivoi että joku tulisi sitä auttamaan. Onneksi lopulta kiltti Lemmo Liimaputkilo tuli hätiin.
Nyt Pikkutalvio on ottanut opikseen. Se ei enää luota kyniin niin paljon kuin ennen. Ne ovat sellaisia kujeilijoita.
